Viikko 2 mennään selvästi kevyemmin,sen verran harmittaa.
Tuli varattua aika omiin kilpirauhaskokeisiin. Väsymys on aivan jäätävää ja mikään uni ei riitä. Voihan olla että vika on jossain muuallakin kuin kilpparissa.
Työjutut ikävästi peruuntuivat kun en saa ketään hoitamaan kahta nuorempaa. Heinäkuu olisi ollut aivan hirveä koska silloin päiväkoti on kiinni ja olisin koko työpäivän pelännyt miten täällä kotona menee.
Lapset menee nyt kuitenkin etusijalle ja sitten on syksyllä joka päivä aikaa tehdä töitä. Jospa tämä väsymyskin sitten helpottaisi. Meinaan nukahtaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, mihin vain.
Eilen oli ekaa kertaa pariin vuoteen bodybalancessa ja niistä salin peleistä itseäni katsellessani totesin että näin ei voi enää jatkua. Eikä jatkukaan. Minusta on tullut hirveä pullero, kiitos ylenmääräisen herkuttelun. Vaatekaupan sovituskopissa inhottaa kun siellä saa katsella peilien avulla leveää takamusta ja ihania jenkkakahvoja.
Kehopositiivisuus on hyvä asia mutta itse en ole omassa kehossani tyytyväinen. Enkä nyt keksi ainoatakaan syytä iloita 15 ylimääräisestä kilostani. Ne vain ahdistavat joka päivä. Ei kiitos!
Pikkuhiljaa tässä mennään, eihän ne hetkessä ole tulleetkaan...
Tänään taas treenaamaan, ihanaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti