Ihana juhannus 2020!

Olipa kerrassaan ihana juhannus, ei voi muuta sanoa!

Torstaina 18.6 lähdin OnniBussilla äitini luokse Tampereelle. Ennen piti mennä Jyväskylään asti ja matka oli pitkä mutta nyt parituntinen vierähti nopeasti äänikirjaa kuunnellessa.

Tytöt 17v, 14v ja 13v olivat olleet äitini luona jo liki viikon kesälomailemassa.

Illalla ennen saunaan menoa kävimme kävelyllä Härmälänsaaressa joka on suloisen pieni saari.

Sekä Paskalammella joka oli nimestään kaunis pieni paikka lähellä äitini ja hänen miehensä kotia.

Mukava kävellä välillä muissakin paikoissa kun aina omassa kotipiirissä vaikka niistä maisemista tykkäänkin.

Nukuin 10m:n parvekkeella kolme yötä ja siellä oli mukavan viileää öisin.

Juhannusaattona kävimme uimarannalla ja harmitti etten pukenut alle uikkaria. Edelleen on siis talviturkki heittämättä...Ehkäpä se tässä parin viikon sisällä lähtee.

Tavoistani poiketen tuli myös kallistettua juhannuksen kunniaksi jonkin verran kuppia ja sen kyllä huomasi lauantain olossa. Nykyään otan yhden lonkeron silloin tällöin saunan jälkeen viikonloppuna tai tyydyn veteen. Miten sitä on jaksanutkin rällätä nuorempana?!? Nyt sain muutamasta lonkerosta, punaviinilasista ja kuohuvasta krapulan. Mutta juhannuksen kunniaksi;)

Öisin ei malttanut nukkua kun oli pakko katsella ihanaa taivaanrantaa...

Lauantaina käytiin kiertämässä upea Pereensaari. Keskimmäinen jäi pois kovan allergiakohtauksen iskettyä. Ei ole helppoa allergisilla tällä hetkellä kun ei aina lääkkeetkään vie oireita pois.

Illalla taas ihailtiin joka kerta erilaisena loistavaa, laskevaa aurinkoa.

Olen itsestäni ylpeä etten sortunut kohtuuttomaan syöminkiin vaan ruoka oli paljolti kevyttä ja kasvispainoitteista. Äitini oli tehnyt ihanaa bataattikeittoa, kasvispihvejä, munakasta ja vaikka mitä.

Tuli luettua ja kuunneltua paljon kirjoja sekä nukuttua.

 
Tällä viikonlopulla jaksaakin sitten taas heittäytyä haastavaan arkeen lasten kanssa joista yhdellä käsi kipsissä vielä reilu 3 vkoa. Uusintakuvaus ensi viikolla ja varmistetaan että luut oikeassa asennossa.

Käsi kipuilee

Voi että...1,5v ajan kärsin kovasta vasemman käden kivusta. Luulin siinä olevan jo vaikka minkä kamalan taudin. Pahimmillaan kivut valvottivat kaiket yöt ja päivätkin oli silkkaa kipua. Mikään lääke ei vienyt kuin terävimmän kivun pois.
Mitään kovaa treeniä eikä itseasiassa MITÄÄN  treeniä sillä ei voinut tehdä koska pahimpana aikana edes kahvikuppia ei pystynyt nostamaan.

Aloitin työt lokakuussa 2019 ja pikkuhiljaa käsi parani. Liki joka päivä venyttelin sitä ja ilokseni huomasin alkukesästä 2020 käden pystyvän 100% liikerataan venyttäessä. Siitä ilahtuneena ostin kahvakuulan ja kävelysauvat. Virhe.
Mistäpä olisin voinut tietää. Nyt on käsi taas niin kipeä että kuula saa pölyttyä kaapissa ja niin saa sauvatkin.

Lääkärissa määrätään vaan lepoa ja annetaan kovia droppeja. Hermoratatutkimukseen olisin päässyt mutta käsi oli siinä vaiheessa jo liki terve. Olen kuullut tutkimuksesta niin kamalia juttuja että en halua edes ajatella asiaa.

Onko todellakin näin että mun käsi ei kestä mitään treeniä enää koskaan?
Sanoisinko että pikkuisen *piip*...

Onneksi pääsee lenkille ja kävelemään, uimistakin voisi kokeilla. Suurimmassa osassa jumppia pitää kuitenkin kädellä jotain tehdä ja olisihan se nyt ollut kiva saada allit pois...
Kipu alkaa rintalihaksesta ja olkapäästä, säteilee koko käsivarren mitalta sormiin.

Olen vielä vasenkätinen joten kaikki asiat ei oikealla hoidu vaikka hyvin paljon silläkin teen.

Viime viikko meni ihan pipariksi syömisten osalta kun tuli herkuteltua ja eihän se vaaka miinusta näyttänyt, päinvastoin mutta nyt on taas saatu ruokavalio siistittyä. Eipä sitä nyt aina voikaan olla puhdas viikko syömisten osalta, joskus täytyy saada jotain hyvää.

Olotila on vaan kettuuntunut omaan rajoittuvuuteen...Tosin jollakulla saattaa olla vielä pahemmin asiat joten mitä tässä valittamaan. Jalat toimii ja toivottavasti painokin laskee.

Ensi viikolla on labra, pakko tsekata onko kilpparilääkitys kohdallaan koska väsymys on valtaisaa. Yleensä on kyllä ollut muitakin oireita mutta nyt ei ole.

Viikko 1

Viikon painonpudotussaldo oli naurettavat -700g mutta tästä saan syyttää itseäni. Viikonloppuna tuli haettua miehen kanssa pitsaa sekä kahvipullaa oli saatava joten ei kai se ihmekään. Mutta hei, jäi edes miinuksen puolelle:)

Viikko 2 mennään selvästi kevyemmin,sen verran harmittaa.

Tuli varattua aika omiin kilpirauhaskokeisiin. Väsymys on aivan jäätävää ja mikään uni ei riitä. Voihan olla että vika on jossain muuallakin kuin kilpparissa.

Työjutut ikävästi peruuntuivat kun en saa ketään hoitamaan kahta nuorempaa. Heinäkuu olisi ollut aivan hirveä koska silloin päiväkoti on kiinni ja olisin koko työpäivän pelännyt miten täällä kotona menee.
Lapset menee nyt kuitenkin etusijalle ja sitten on syksyllä joka päivä aikaa tehdä töitä. Jospa tämä väsymyskin sitten helpottaisi. Meinaan nukahtaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, mihin vain.

Eilen oli ekaa kertaa pariin vuoteen bodybalancessa ja niistä salin peleistä itseäni katsellessani totesin että näin ei voi enää jatkua. Eikä jatkukaan. Minusta on tullut hirveä pullero, kiitos ylenmääräisen herkuttelun. Vaatekaupan sovituskopissa inhottaa kun siellä saa katsella peilien avulla  leveää takamusta ja ihania jenkkakahvoja.
Kehopositiivisuus on hyvä asia mutta itse en ole omassa kehossani tyytyväinen. Enkä nyt keksi ainoatakaan syytä iloita 15 ylimääräisestä kilostani. Ne vain ahdistavat joka päivä. Ei kiitos!

Pikkuhiljaa tässä mennään, eihän ne hetkessä ole tulleetkaan...

Tänään taas treenaamaan, ihanaa <3

Paino lähtenyt laskuun:)

Vaikka vaakaa enemmän pidänkin peilin kertomasta on kiva huomata että paino on lähtenyt laskuun.
Neljäs "tosipäivä" menossa ja kaikki herkut sun muut epäterveellisyydet karsittu. Iltaisin tulee herkkunälkä mutta se on tainnutettu tuoreilla marjoilla ja hedelmillä. Ostin muuten kesän ensimmäisen, suomalaisen mansikkarasian ja ai, että, sen parempaa ei olekaan!

Olen miettinyt onkohan kilpirauhaslääkkeeni määrä taas liian alhainen kun oireita on.
Olen superväsynyt ja voisin nukkua kellon ympäri. Jalat särkee iltaisin (tosin luulen sen olevan alhaisen Hb:n syytä ja rautakuuri menossa). Kaulalla tuntuu kilpirauhasen kohdalla iso mötti ja paine ja varsinkin iltaisin on vaikea olla. Vaivaa on vuosien saatossa ollut ennenkin ja kerran asiasta lääkärille kertoessani hän sanoi vaivan olevan korvieni välissä enkä saisi ajatella asiaa niin se menee ohitse..

Jumppapaikkani on auennut ja ajattelin ostaa kesäkortin sinne.
Kotiin hommattu parit kuntoilujutut ja niitä onkin kiva käyttää lapsiviikollani kun en jumppaan pääse.

Ensi viikolla alkaa työt ja olen palkannut 14v tyttäreni poikien hoitajaksi ja kuopuksella on onneksi päivähoitopaikka 6.7 asti. Silti jännittää miten tyttöni pärjää kahden erityislapsen kanssa joista nuorempi on tällä hetkellä järkyttävän haastava.
Työpäiväni loppuu onneksi jo 12.30 ja muutamana päivänä vielä hiukan aikaisemminkin joten ehkä tuo aamupäivä tuossa menee lehmähermoisella lapsellani:)

Ruissalossa

Tänään oli tarkoitus suunnata tyttöjen kanssa Kuhankuonolle mutta meitä nukutti aamulla niin paljon että päädyimme iltapäivällä Ruissaloon. Helatorstain ja upean sään takia emme olleet ainoat...

Ilma oli mahtava ja superlämmin ja kuljeskelimme 2,35km verran Saaronniemessä kuvia ottaen.

Törmäsimme valtavaan joutsenparveen ja eläissäni en ole nähnyt kerralla näin paljon joutsenia. Kuvasta ei edes näe kuinka paljon niitä oli.

Tosin etualalle tunki lokki kuvaan;)

Olen onnellinen että tyttöni arvostavat luontoa ja olemme kaikki nyt innostuneita käymään eri luontopaikoissa.

 Olen auttamatta kaikkia teinejäni lyhyempi ja puolet leveämpi...Toki tässä tarkoitus nyt on kaventua.

Lopuksi suuntasimme vielä Honkapirttiin kahville josta sai syömiset mukaan take awayna ja istuimme pihalla.

Aliisa 14v, Katriina 13v ja Helmiina 17v.

Olisimme voineet olla pidempäänkin mutta Aliisalle tuli allergialääkkeestä huolimatta paha allergia ja halusin äkkiä kotiin että saa oireet kuriin.

Katsotaan mihin päädymme ensi kerralla. Silloin otamme kyllä eväät mukaan. Tällä kertaa vesipullo unohtui eteisen lipastolle...

Kasvissyönti

Olen ollut kasvissyöjä heinäkuusta 2018 asti. Kuukauden kokeilin vegaanina oloa ja se oli mukavaa mutta palasin kuitenkin kasvissyöjäksi. Välillä pidän kuitenkin vegaanisia päiviä.
Kertaakaan en ole päätöstäni katunut ja lihan syönti alkoi vain ällöttää. Tiedän paljon lihansyönnin puolesta puhujia mm.oma mieheni mutta näistä ei kannata kiistellä. Itse en vain voi lihaa enää suuhuni laittaa-ikinä.

Iltalehdessä oli hyvä artikkeli aiheesta mitä kehossa  tapahtuu kun lopettaa lihansyönnin.

 Artikkeliin pääset TÄSTÄ.

Itse joudun syömään rautaa koska minulla on aina ollut alhainen hb ja tällä hetkellä olen superväsynyt. Arvot eivät siis taida olla kovin hyvät ja luulen varastoraudankin olevan alhainen.

Myös B12 on kuulunut vitamiineihini liki 2v. Se on kasvissyöjälle välttämätön lisä. Maitoa en käytä kuin mitä sitä nyt jossain ruoassa on mukana mutta en juo sitä pelkästään. Kananmunia syön satunnaisesti ja haluan turvata B12 saantini.

Lihaa en ole kertaakaan kaivannut enkä tykkää käyttää edes korvikkeitakaan. Eivät vain maistu.

Hyvää tietoa vegaaniudesta ja ihania ruokaohjeitä löytyy Vegaaniliiton sivuilta:)

...ja kuvastin kertoo.....

...että ylipainoa on. Vaakakin sen kertoo, +15 kg. Enemmän luotan kuvastimeen kuitenkin kuin vaakaan.

3v tässä taas elelty ylipainoisena ja vaikka yritystä on ollut tahto on loppunut kesken.

Liikuntaa on onneksi tullut lisättyä runsaasti, etenkin joka toinen viikko kun pikkuihmiset ovat isällään. Silloin pääsen ilman huolta ulkoilemaan ja tekemään mitä haluan.

Kun vielä saisin tuon ruokapuolen hallintaan. Itse oikeanlainen syöminen ei ole ongelma mutta ne herkut...Pulla ja suklaa ovat suurin kiroukseni. Olisinkin varmaan jo normaalivartaloinen ilman moisia herkkuja.

Tiedän onnistuvani, onhan takana 3v sitten -18kg tiputus.

Blogin perustinkin itseäni varten, tsemppaamaan ja  tukemaan.